Avustaminen vammaisen henkilön itsetyydytyksessä tai seksissä

Kysymys

Millä tavoin ja ehdoin hoitohenkilökunta voi avustaa vammaista henkilöä itsetyydytyksessä tai seksissä eri tilanteissa? Joissakin tapauksissa vammainen henkilö osaa itse pyytää apua, mutta joskus kommunikaatio ei ole selkeää ja halu on päätelty erilaisista viesteistä ja käyttäytymisestä. Kenen lupa tällaiselle tarvitaan?

Keskustelu

Todettiin, että tapauksessa on kaksi kysymystasoa: 1) millainen lupa avustettavalta henkilöltä itseltään tarvitaan ja 2) millainen hyväksyntä työyhteisöltä tarvitaan? Tällaisissa tilanteissa esiintyy usein kysymyksiä toiminnan hyväksyttävyydestä työyhteisön, avustajan itsensä sekä tämän omaisten näkökulmasta. Todettiin, että omaisten näkökulma asiaan ei ole relevantti eettisessä tarkastelussa silloin, kun avustettava henkilö itse pyytää apua hoitohenkilökunnalta.

Ongelmaksi voi muodostua kommunikaatio avustajan ja asiakkaan välillä. Kuka tulkitsee avustettavan henkilön kommunikaatiota? Kuinka varmistetaan, että kyse on todella asiakkaan omasta tahdosta eikä vain avustajan tulkinnasta?

Miten pitäisi valvoa henkilökunnan toimia, jos avustamiseen itsetyydytyksessä tai seksissä päädytään? Tärkeää on myös miettiä, kuinka turvataan henkilökunnan omat rajat. Henkilökunnalta olisi hyvä kartoittaa jo ennalta valmiudet seksuaalisissa toiminnoissa avustamiseen.

Vammaisten avustaminen seksuaalitoiminnoissa ei ole uusi asia. Esimerkiksi Saksassa, Hollannissa ja USA:ssa tällaista toimintaa on. Avustajana voi toimia esimerkiksi Sex Coach tai sijaispartneri eli surrogaatti.

Toimikunnan suositus

Jokaisella on oikeus tyydyttävään seksuaalielämään. Henkilön, joka on riippuvainen ulkopuolisesta avusta, tulee saada oikeus tarpeidensa tyydyttämiseen niin, että se tapahtuu eettisesti ja turvallisesti. Laitoksessa tai avustetusti asuvan henkilön tukena olevien ammattilaisten tulisi antaa hänelle tilaisuus ja lupa yksityisyyteen, sooloseksiin ja seksiin. Henkilökunnan tulisi myös tarvittaessa mahdollistaa henkilölle tiedon saaminen ja seksuaalineuvonta asiassa, myös käytännön kysymyksissä, jotka koskevat sooloseksiä tai seksiä.

Jos avustettava henkilö tarvitsee käytännön apua sooloseksissä tai seksissä, ovat seuraavat asiat huomioitava:

  • On varmistettava mahdollisimman hyvin, mikä on avustettavan henkilön tahto asiassa. Mikäli puheviestinnässä on ongelmia, tahto on varmistettava muita viestintäkeinoja (esim. kortteja) käyttämällä.
  • Avustavalla työntekijällä tulee olla asianmukainen koulutus, esimerkiksi seksuaalineuvojan pätevyys.
  • Avustamiseen tulee olla selkeä lupa laitoksen johdolta ja siihen on oltava työtiimin ja sen esimiehen yhteinen päätös, jotta myös työntekijän oikeusturva tulisi huomioiduksi mahdollisissa kiistatilanteissa. Työpaikoilla olisi hyvä olla kirjattu toimintamalli siitä, kuinka seksuaalitoiminnoissa avustaminen hoidetaan. On suositeltavaa, että työntekijän oma tuki ja työnohjaus on järjestetty asianmukaisesti.
  • Avustamisessa on otettava huomioon se, että avustettavan henkilön oikeutta yksityisyyteen ei saa tarpeettomasti rikkoa.

Viittaukset

WAS (1999): Seksuaalioikeuksien julistus. World Association for Sexual Health.

  • Seksuaalioikeuksien mukaan myös vammaisilla on täysi oikeus seksuaaliseen toimintaan ja mielihyvään. Erityisesti seuraavat kohdat vaikuttavat tässä tapauksessa
  • Kohta 4: Oikeus seksuaaliseen tasa-arvoon
  • Kohta 5: Oikeus seksuaaliseen vapauteen mielihyvään
  • Kohta 3: Oikeus seksuaaliseen yksityisyyteen

SSS (2009): Seksologian ammattietiikan ohjeisto. Suomen seksologinen seura.

  • Asiakkaan etu ja asiakaslähtöisyys: asiakkaan seksuaalisen hyvinvoinnin edistäminen on perustelu seksissä avustamisen hyväksymiselle
  • Fyysinen kontakti: ohjeiston mukaan fyysistä kontaktia edellyttävät menetelmä ovat sallittuja, jos avustajalla on koulutusta niiden käyttämiseen, ja jos toimintaan on asiakkaan informoitu suostumus.